Terveyspalvelujen kehittäminen

Terveyspalveluissa on Vantaalla monia haasteita. Eletään tavallaan kolmen ison ilmiön äärellä. Palvelujen järjestäminen kasvavalle väestölle sekä niiden kehittäminen, korona-haaste ja valmistautuminen tulevaan sote-uudistukseen.

Mihin meidän pitää keskittyä nyt:

  • Väestön palvelutarpeen kasvu
  • Henkilöstön saatavuus
  • COVID-19
  • Sote-uudistus
  • Terveys- ja hyvinvointierot ja niiden kaventaminen
  • Apotti

Toimialan suurin haaste näistä tällä hetkellä on henkilöstön saatavuus. Tällä hetkellä esim. 12 % lähihoitajan vakansseista on täyttämättä. Lääkäreistä, lastensuojelun työntekijöistä, sairaanhoitajista on pulaa.

Lääkärille on vaikea saada aikoja, lastensuojelussa on isoja haasteita. Myös palveluntarve on iso vanhuspalveluissa, tarvitaan 50-70 uutta asumispalvelupaikkaa vuosittain. Kotihoidon palveluntarve tulee kasvamaan. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluissa on ruuhkaa.

Perheneuvolan asiakasmäärät ovat kasvaneet ja kuin myös kiireellisten sijoitusten määrä lastensuojelussa on noussut.

Ennaltaehkäisyyn täytyy panostaa, se on tutkitusti vaikuttavaa toimintaa sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta ja tätä aihetta tulee ajatella yhä laajemmin jatkossa. Ennaltaehkäisyn ja terveyden edistämisen näkökulma onkin mielestäni otettava huomioon kaikessa kuntien päätöksenteossa.

Mikä avuksi?

Terveysasemat

Pois turhat jonot, palvelutarpeenarviointi on tehtävä saman tien ja hoitoprosessi aloitettava heti. Tämä voisi olla mahdollista ilman jonoja.

Monituottajamalli. Otettava avuksi yksityiset palveluntuottajat ostopalveluna. Palveluseteleiden käyttöä tulee lisätä. Suun terveydenhuollon liikelaitos-palvelusetelit käyttöön Kolmas sektori mukaan tiiviimmin.

Perustason mielenterveyspalvelut pitää saada kuntoon.

Mielenterveyspalvelut

Mielenterveyden ongelmat ovat eri tasoisia.  Vakavia psyykkisiä sairauksia on aina ollut ja tulee olemaan. Tämän ajan haaste on jo pitkään ollut lisääntyvä psyykkinen oireilu kuten lievä ja keskivaikea masennus sekä ahdistus. Pandemia on yhä lisännyt tarvetta etenkin matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin.

Näiden eri potilasryhmien hoitoketjut tulisikin uudistaa ja luoda oma polkunsa lievemmin psyykkisesti oireileville. Joillekin riittäisi nopealla aikataululla saatu tuki, esim. 3-5 tapaamista psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, jotta pääsee eteenpäin haasteissaan. Tämä oikea-aikaisuus olisi tärkeää ja se että saa apua ennen tilanteiden eskaloitumista.

Vantaalle tarvitaan jatkossa riittävästi matalan kynnyksen palveluita, esim. psykiatrisen sairaanhoitajan palveluita, riittävän nopean hoidontarpeen arvioinnin ja ratkaisukeskeisesti hyvän, käynnistyvän hoitosuhteen.  Tähän liittyisi tarpeen mukaan lääkärin vastaanotolle ohjaaminen tarvittaessa ja mahdollinen lääkehoito. Varsinainen pidempiaikainen psykoterapia alkaisi, kun tarve on arvioitu ja kokonaisuus kartoitettu.

Kelan korvattavaan terapiaan tulisi myös päästä paljon nykyistä nopeammin.

Tämä panostus matalan kynnyksen ratkaisukeskeiseen lyhytterapiaan on tärkeää. Tämä tarkoittaa sitä, että näitä lyhytterapiaosaajia pitää saada lisää. Kuitenkin pitää muistaa, että se ei ole riittävä hoito kaikille, vaan se tulisi siihen lisäksi kattamaan kasvavan tarpeen erilaisiin kriisitilanteisiin. Myös psykoterapiakoulutus on todella kallis ja sitäkin pitäisi uudelleen arvioida, millä tavalla saataisiin enemmän ammattilaisia. Tarvehan on iso.

Henkilöstön riittävyyden ja jaksamisen varmistaminen

Hoitoalan houkuttelevuuden parantamiseksi on tehtävä ratkaisuja. Henkilöstön tukeminen yksilöllisiä vahvuuksia huomioimalla on oltava mahdollista ja ammatillinen kehittymistä on tuettava. On reagoitava lainsäädännön ja sopimusten muutoksiin, huomioitava muutoksia alalla ja hyödynnettävä kaikki keinot sen suhteen. Tiedolla johtaminen joustavan henkilöstösuunnittelun ja kohdentamisen tukena. Hankittava uusia avauksia esim. oppilaitosyhteistyöllä pk-seudulla sekä henkilöstövuokrausyritysten kanssa.