Liikunnan iloa ei saa viedä lapsilta ja nuorilta

80-luvun lapset muistavat varmasti, miten liikuntaharrastusten vetäjien ohjaukselliset menetelmät poikkesivat nykyajan käytännöistä. Oli ihania ohjaajia, sitä en sano, mutta oli myös niitä ei_niin_ihania. Ainakin ratsastuksessa muistan kovan kurinpidon ja suoranaisen lannistamisen. Ratsastuksen parista mieleeni on jäänyt opettajan huudot kentän laidalta siitä, miten näytän hevosen selässä perunasäkiltä ja muistan toteamuksia siitä miten en viitsi edes yrittää. Se kuului ajan henkeen.  Onneksi nykyään opetus on kannustavaa ja ohjaavaa. Toki voi johtua siitäkin, että herkästi vanhemmat vievät asioita eteenpäin ja sitten on tietysti tämä somen voima.

Itselleni tuli eilen yllättäen jännä takauma entisistä ajoista. Laitoin satulaa telineeseen satulahuoneessa. Satulahuopa meni ruttuun ja satulavyö tipahti lattialle. Jostain tuli kai joku muisto että apua, onko opettaja kohta huutamassa että miten voit noin huolimattomasti käsitellä varusteita. Olen aina ollut kilpailuhenkinen ja halunnut onnistua lajissa kuin lajissa. Ehkä siksi olen ollut kritiikille altis, halusin pärjätä ja osata enkä kestänyt niin hyvin epäonnistumisia.

Nykyäänkin kuulee epäasiallisesta käytöksestä nuoria kohtaan. Tosi hurjiakin juttuja, joka on karmivaa. Harvoin ohjaajilla taitaa olla koulutusta ja osaamista valmennukseen seuratasolla. Toimintahan perustuu vapaaehtoisuuteen.

Liikunnan iloa ei saa kukaan viedä lapsilta ja nuorilta! Valmentajilla ja ohjaajilla on iso vaikutus lasten liikunnalliseen identiteettiin ja itsetunnon kehittymiseen.

Muistan itse ala-asteen liikuntatunnit painajaismaisina. Telinevoimistelua kylmiltään, tyyliin kieppejä ja voltteja ilman perustaitoja ja hiihtoa verenmaku suussa. Onneksi tämä ei vienyt liikunnan iloa minulta kuitenkaan. Harrastin pesäpalloa ja lentopalloa, paljon liikuttiin polkupyörillä ja olin oikeastaan koko ajan menossa jossain harrastusten parissa ja ystävien kanssa touhuten.

Liikunnan ilo on ihmisee sisäänkirjoitettu ominaisuus. Näin uskon. Sitä voi toteuttaa eri tavoin, mutta tärkeää olisi lasten ja nuorten saada liikunnasta iloa ja onnistumisia. Liikunnan ilo voidaan myös tukahduttaa epäasiallisella käytöksellä ja kyseenalaisilla mentelmillä. Usein kyse on puhtaasta tietämättömyydestä. Mutta niinhän se on, tietämättömyys aiheuttaa eniten pahaa yhteiskunnnassamme.

Huono käyttäytyminen on seurausta tietämättömyyden voimasta. (Dalai Lama)