Liikunnan iloa ei saa viedä lapsilta ja nuorilta

Julkaistu:

80-luvun lapset muistavat varmasti, miten liikuntaharrastusten vetäjien
ohjaukselliset menetelmät poikkesivat nykyajan käytännöistä. Oli ihania
ohjaajia, sitä en sano, mutta oli myös niitä ei_niin_ihania. Ratsastuksen
parista mieleeni on jäänyt opettajan huudot kentän laidalta siitä, näytän
hevosen selässä perunasäkiltä ja muistan toteamuksia siitä, miten en viitsi
edes yrittää. Se kuului ajan henkeen. Olen aina ollut kilpailuhenkinen ja
halunnut onnistua lajissa kuin lajissa. Ehkä siksi olen ollut kritiikille
altis, koska halusin pärjätä ja osata enkä kestänyt niin hyvin epäonnistumisia.

Onneksi nykyään opetus on kannustavaa ja ohjaavaa. Osansa ilmiössä on
varmasti silläkin, että herkästi vanhemmat vievät asioita eteenpäin ja sitten
on tietysti tämä somen voima. Itselleni tuli eilen yllättäen jännä takauma
entisistä ajoista. Laitoin satulaa telineeseen satulahuoneessa. Satulahuopa
meni ruttuun ja satulavyö tipahti lattialle. Jostain tuli kai joku muisto, että
apua, onko opettaja kohta huutamassa, että miten voit noin huolimattomasti
käsitellä varusteita. Olen aina ollut kilpailuhenkinen ja halunnut onnistua
lajissa kuin lajissa. Ehkä siksi olen ollut kritiikille altis, halusin pärjätä
ja osata enkä kestänyt niin hyvin epäonnistumisia.

Nykyäänkin kuulee epäasiallisesta käytöksestä nuoria kohtaan. Tosi hurjiakin
juttuja, joka on karmivaa. Harvoin ohjaajilla taitaa olla koulutusta ja
osaamista valmennukseen seuratasolla. Toimintahan perustuu vapaaehtoisuuteen.

Valmentajilla  on iso vaikutus lasten liikunnalliseen identiteettiin ja itsetunnon
kehittymiseen joten asia on merkittävä.

Muistan itse hyvin miten ala-asteen liikuntatunnit olivat erikoisia. Asioita
tehtiin harjoittelematta. Siis tämä että Cooperin testi juostaan kerran
vuodessa, mutta ilman yhtäkään juoksulenkkiä koulussa ennen sitä. Tai telinevoimistelua
kylmiltään, tyyliin kieppejä ja voltteja ilman perustaitoja ja hiihtoa
verenmaku suussa. Kolmas muisto liittyy hiihtoon. Opettajan ohje oli; ”Hiihtäkää
tuohon suuntaa täysiä puoli tuntia ja kääntykää sitten takaisin”. Kaikessa
tekemisessä oli jälkeenpäin ajatellen aika vakava meininki. Onneksi tämä ei
vienyt liikunnan iloa minulta kuitenkaan. Harrastin pesäpalloa ja lentopalloa,
paljon liikuttiin polkupyörillä ja olin oikeastaan koko ajan menossa jossain
harrastusten parissa ja ystävien kanssa touhuten.

Liikunnan ilo on ihmiseen sisäänkirjoitettu ominaisuus. Näin uskon. Sitä voi
toteuttaa eri tavoin, mutta tärkeää olisi lasten ja nuorten saada liikunnasta
iloa ja onnistumisia. Liikunnan ilo voidaan myös tukahduttaa epäasiallisella
käytöksellä ja kyseenalaisilla menetelmillä. Usein kyse on puhtaasta
tietämättömyydestä. Mutta niinhän se on, tietämättömyys aiheuttaa eniten pahaa
yhteiskunnassamme.

Huono käyttäytyminen on seurausta tietämättömyyden voimasta. (Dalai Lama)

Lisää julkaisuja

19.1.2022

Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden hyvinvoinnista ja osaamisesta on pidettävä huolta

Sosiaali- ja terveysalaa kurittaa työntekijäpula. Merkit ovat olleet ilmassa jo kauan ja syitä siihen on monia. Työntekijöiden jaksamiseen ja työssä

1.1.2022

Alueuudistuksen monet kasvot

Alueuudistus vaikuttaa koko sosiaali- ja terveysalaan sekä pelastustoimeen, kun nämä toiminnot siirtyvät kaupungeilta Vantaa-Keravan hyvinvointialueelle. Vaaleilla valittavat luottamushenkilöt toimivat jatkossa

19.12.2021

Aika on katoavaista

Ihmisten pitäisi herätä aiemmin siihen että aika on katoavaista. Yhtäkkiä vuodet vierivät ja läheinen on hoivakodissa. Siinä vaiheessa jos iskee