Onko reformia syyttäminen ammattikoulutuksen haasteista?

Julkaistu:

Mediassa paljon kuulee kritisoitavan ammattikoulutuksen reformia, joka mullisti koko koulutuksen. Sitä kuulee yksittäisiä tarinoita siitä, miten opiskelija on jätetty heitteille, miten paljon opiskelijoilla on ongelmia ja tuen tarvetta, miten lähiopetus on vähentynyt niin, ettei juurikaan koulussa tarvitse käydä. Tarinoita siitä miten opettajat ovat kärsineet reformin myötä ja heidän työnsä on tullut liian raskaaksi kaikkien näiden haasteiden edessä mitä reformi toi tullessaan. Kokonaan toinen keskustelu on se, että vuosityöaika otettiin käyttöön rinta rinnan reformin kanssa. Ja miten se on vaikuttanut näihin tarinoihin, sen merkitystä ei voi mitenkään vähätellä.

Itse toimin ammatillisena opettajana lähihoitajakoulutuksessa Stadissa. Olen työskennellyt myös Omniassa. Vantaan Variaan olen tutustunut Vantaan kaupunginvaltuutetun roolissa. Terveydenhoidon haasteet palvelujen järjestäjänä näen läheltä soster-lautakunnan vpj:n tehtävässä. Näistä lähtökohdista käsin näen asian käytännön tasolta. Etenkin lähihoitajakoulutuksen tulevaisuus ja odotukset liittyen isompaan kokonaisuuteen ovat päivittäin mielessäni.

Mitä haasteita meillä sitten on terveysalalla?

  • Väestön ikääntyminen; palvelutarpeen kasvu/hoitajamitoituksen muutos 2023
  • Vähenevät hakijamäärät
  • Opiskelijoiden iso tuen tarve ja opintojen keskeyttäminen

Jossain määrin näen ammattikoulutuksen olevan jopa syrjäytymisen ehkäisyä enemmän kuin ammatillista opetusta. Tämä on surullista ja kertoo valtavasta nuorten pahoinvoinnista. Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet nuorilla ja ihan kaikissa muissakin ikäluokissa. Pandemia on pahentanut tilannetta entisestään ja tulokset ovat nähtävillä myöhemmin. Mielenterveysongelmiin on ollut vaikea saada jo pitkään, minusta tuntuu että tästä on puhuttu jo monta vuosikymmentä!

Itse en ole törmännyt ilmiöön, että opiskelijat jätetään heitteille tai että etäopiskelua olisi paljon. Aina pyritään viimeiseen asti siihen, että tarjotaan kuusi tuntia opetusta päivässä ja tähän on lähestulkoon päästy. Toki on etäpäiviä joskus. Minusta opiskelijat saavat paljon tukea opintoihinsa ja myös moniin elämänhallinnan haasteisiinsa. Erilaisia hankkeita ja yhteistyökuvioita on myös paljon liittyen opiskelijoiden tukemiseen. Stadiin palkattiin juuri työvalmentajia hankerahalla tähän tarkoitukseen. Toki keinovalikoima vaihtelee oppilaitoksittain ja olenkin eri rooleissani paljon puhunut tästä oppilaitosyhteistyön tarpeesta. Hyviä käytäntöjä tulisi jakaa paljon enemmän. Meillä on kuitenkin on monta ammattillista oppilaitosta pk-seudulla ja sen läheisyydessä. Tiedän myös, että eri aloilla on erilaiset haasteet.

Aiheeseen ottaa kantaa talotekniikan näkökulmasta seuraavassa artikkelissa LVI-TU ry:n erityisasiantuntija Juha-Ville Mäkinen;

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007878357.html?fbclid=IwAR3Ut7rtiTN-zRizBLfqzoxUZJS5ohtJsKX3VCC8bosdIWgOaqFEJV0LJvs

Aloilla on paljon eroja ja ihan jo oppilaitoksilla erilaiset haasteet.

Mielestäni reformissa on paljon hyvää, mutta myös korjattavaa. Monet haasteet liittyvät johtamiseen, prosesseihin ja resursseihin. Opettajan työnkuva on muuttunut reformin myötä oleellisesti ja se on aiheuttanut luonnollisesti muutosvastarintaa. On oltava valmis ajattelemaan asioita uudella tavalla. Nykyään opettajalta vaaditaan monialaisuutta. Ei ole pahitteeksi olla myös terveysalan ammattilainen, vähän psykologi, aika paljon oppilaanohjaaja ja mielellään erityispedagogiikan osaaja. Niin ja sosiaalialaa olisi hyvä tuntea vähän maallikkoa enemmän. Tokihan etenkin me hoitotyön opettajat olemme huippuosaajia. Ja tunnollisia.Ja monen kutsumus on hoitaa ja totta vie, terveydenhoitajan taustasta on iso hyöty ollut ei ainoastaan opetuksessa, vaan opiskelijoiden tukemisessa.

Opettajan rooli on muuttunut valtavasti reformin myötä. Voidaan puhua jopa kokonaan uudesta työnkuvasta.

Tähän uuteen roolitukseen ei kaikkien ole ollut helppo sujahtaa. Ja totta puhuen, eihän kai sen niin pitäisi olla. Ainakin tähän kaikkeen ”muuhun” kuin opetukseen pitäisi varata tässä kuuluisassa vuosityöajassa lisää aikaa eli resurssia. Resurssistahan me opettajat aina puhumme. Mietimme ja pohdimme montako tuntia on varattu mihinkin työtehtävälajikkeeseen ja osa stressaa suunnattoman paljon että menevätkö tunnit tasan. Ymmärrän, mistä ajatuksesta tämä ajatus tähän työlajikkeiden säätämiseen lähti. Siitä, että opettajan työ on tuotava nähtäväksi. Että on paljon muutakin kuin opetus. On tuntien suunnittelua, materiaalien valmistelua, arviointeja ym. Mietin silti, voisiko tuo systeemi olla jotenkin vähemmän tayloristinen. Kun kuitenkin olemme asiantuntijatyössä, niin tuntuu jotenkin hullulta, jopa alentavalta miettiä ja jaotella tekemiään töitä ihan päivätasolla ja jännätä sitä että mikä työaika loppuu kesken ja mitä sitten keksitään. Tiedän, että malliin kuuluu myös opettajan oma seuranta tilanteesta. Täytyy olla kartalla missä mennään ja jos näyttää että joku työaikalaji on loppumassa niin sitten tulee sopia esimiehen kanssa keskustelu.

Onko vuosityöaika taylorismia?

Minulle tämä monialainen kuvio on ollut kuitenkin ok, johtunee siitä että olen suht tuore opettajan tehtävissä enkä tiedä ajasta ennen reformia. Myös jatkuvat pätkätyöt eri organisaatioissa ovat antaneet minulle perspektiiviä ja kokemuksen siitä, että kaikki kyllä sujuu kun keskittyy oleelliseen. Ja kun olet aina määräaikainen, niin tulee ”freelancerfiilis”. Sitä on sovitulla keikalla määrätyn ajan, joka antaa tietyn vapauden tunteen. Ihmismieli vain toimii niin ja se on luonnollista. Niin, täytyy sanoa, että musta on tullut vähän kuin yrittäjä, joka saa eripituisia keikkoja ja on muutamia kertoja vuodessa hakuprosessin edessä jännäämässä josko työt jatkuu.

Kuitenkin, minusta reformia pidetään suotta syypäänä kaikkiin haasteisiin mitä keskusteluissa on tullut esiin. Monet ilmiöt kumpuavat nuorten pahoinvoinnista yhteiskunnassamme. Myös moraalikäsitykset ja asenteet tuntuvat muuttuvan sukupolvittain. En halua kuulostaa ikälopulta, mutta joskus käy mielessä miten tietynlainen käyttäytyminen koulussa ei aikoinaan olisi tullut kuuloonkaan. Mistä se sitten johtuu? En tiedä.

Työelämälle on annettu iso rooli reformissa.

Työelämänäkökulman rooli reformissa on iso. Itselläni tämä aspekti onkin erittäin vahva viitekehys kaikessa pedagogisessa työssäni. Huolissani olen osaamisesta työelämässä. Työelämässä oppimiselle on annettu iso painoarvo ja sietääkin kysyä, onko tämä seikka otettu tarpeeksi huomioon käytännön resursoinnissa ja johtamisessa. Ei se työelämäyhteistyö ihan itsekseen hoidu, eikä sitä varsinkaan voi riviopettajan harteille asettaa kokonaan.

Julkisella puolella toki yhteistyö toimii helpommin, yksityisellä tilanne voi olla erilainen. Julkisella puolella on totuttu jo aikojen alusta ohjaamaan opiskelijoita ja siihen on käytännöt tuttuja ja niitä on kehitetty. Jännää on, että juuri reformin kynnyksellä poistettiin työpaikkaohjaajilta opiskelijaohjauskorvaus. Vaikkakin korvaus oli vaatimaton, se oli kiva huomionosoitus tärkeästä työstä.

Ammatillisen koulutuksen reformin toimeenpanon tilasta on valmistunut hiljattain kaksi raporttia. Pääset tutustumaan niihin tästä

https://minedu.fi/-/ammatillisen-koulutuksen-reformin-toimeenpanon-tilasta-kaksi-raporttia?fbclid=IwAR0UDF-IJe8YYiib2p0Ou6OZIAjPzo0M4vDHoEDQU5Cz63s_dBjVrS76Cn8

Tärkeää on arvioida onko uudistus edennyt hyvin kuin sekä sitä onko uudistuksen suunta oikea. Itse olen sitä mieltä että uudistuksen suuntaa on tärkeää arvioida kriittisesti matkan varrella. Yhteiskuntamme muutoksissa on pysyttävä mukana. Huomaan, että ajatukseni ovat paljon juuri tuossa aspektissa. Mietin paljon työelämän ja yhteiskunnan muutoksia ja peilaan niitä koulutukseen, ihan päivittäiseen työhöni, joten näen väkisinkin asian laajempana kokonaisuutena.

Kun puhutaan reformista ja sen etenemisestä, on otettava huomioon tämä kokonaisuus. Jo yhdessä vuodessakin voi muuttua paljon ja mietin onko jo aika tehdä parannuksia reformiin.

Lisää julkaisuja

10.6.2021

HUS-valtuuston kokous ja puheeni 10.6.2021

HUSin valtuustossa jätettiin 11.3.2021 aloite palkka- ja henkilöstöpoliittisen ohjelman laatimisesta, jonka pohjalta olisi mahdollista tehdä esityksiä palkkausjärjestelmien kehittämiseksi sekä osaamisen,

20.5.2021

Ajatuksiani mielenterveystyön kehittämisestä

Mielenterveyden ongelmat ovat eri tasoisia.  Vakavia psyykkisiä sairauksia on aina ollut ja tulee olemaan. Tämän ajan haaste on jo pitkään

20.5.2021

Liikunnan iloa ei saa viedä lapsilta ja nuorilta

80-luvun lapset muistavat varmasti, miten liikuntaharrastusten vetäjienohjaukselliset menetelmät poikkesivat nykyajan käytännöistä. Oli ihaniaohjaajia, sitä en sano, mutta oli myös niitä