Yrittäjähenkinen jo pienestä pitäen

Julkaistu:

Olen aina ollut kova tekemään töitä ja pyrkimään elämässä eteenpäin. Lapsuuden perheelläni oli rahat tiukassa, ylimääräistä rahaa ei ollut. Pyysin välillä isältäni rahaa, mutta yleensä en saanut. Minulla oli paljon harrastuksia ja niihin liittyi hankintoja. Hevosharrastus, partio, 4H-kerho, käsityökerho, pesäpallo, lentopallo, kuorolaulu. Kaikkea mahdollista. Elävästi jäi mieleen kerta, kun pyysin rahaa, jotta voisin tilata itselleni Hevoshullu-lehden. Silloin isä otti minut viereensä ja havainnollisti mihin perheen rahat menevät. Äiti ei ollut töissä ja isäni toimi kunnan rakennusmestarina, joten tulimme toimeen hänen tuloillaan.

Isä kirjoitti paperille lukemia ja teki laskelmia.

Isä kirjoitti paperille lukemia ja teki laskelmia. ”Tämän verran ansaitsen, näin paljon menee juuri valmistuneen omakotitalon lainanlyhennyksiin, sähköön, ruokaan ja muihin pakollisiin menoihin”, hän sanoi. Viivan alle jäi lukema, jonka hän jakoi 30:llä, kuukauden päivien lukumäärällä. Tuo summa oli todella pieni. Isä sanoi, että hän antaisi kyllä minulle rahaa, jos sitä olisi. Ymmärsin asian olevan juuri niin.

Emme saaneet veljeni kanssa viikkorahaa. Monet ystäväni saivat ja ostelivat karkkia, uusia vaatteita ja mitä milloinkin. Paras ystäväni sai paljon rahaa kotoaan ja muistan kokeneeni eriarvoisuutta. Tunsin jopa olevani eri yhteiskuntaluokkaa, vaikka eihän asia niin ollut. Muistan elävästi erään tilanteen. Yhdessä ajoimme polkupyörillämme kotoani hänen luokseen. Minä liian pienellä, paksurenkaisella polkupyörälläni ystäväni vieressä, yrittäen pysyä vauhdissa mukana. Poljin pikku pyörääni vimmatusti. Ystävälläni oli uusi ja hieno punainen kiiltävä Nopsa. Hänen tarvitsi harvakseltaan polkea, pyörähän oli ikäisillemme sopivan kokoinen. Ajaessamme kiukuttelin ja puhisin, kun pyörästäni lähti välillä kettingitkin irti. Tätä ollaan naurettu rakkkaan ystäväni kanssa jälkeenpäin monet kerrat.

Niin, minä sain pientä taskurahaa sovitusti tekemistäni pienistä kotitöistä. Merkitsin tekemäni työt ruutuvihkoon, tuon ajan exel-taulukkoon.

Tuossa keskustelussamme isäni kanssa, hän sanoi; ”Maarit, sinähän teet niitä kotitöitä ja saat niistä palkkaa. Niillä rahoilla sinä voit tehdä mitä sinä ikinä haluat. Voit niillä tilata sen Hevoshullu -lehden itsellesi”. Muistan niin hyvin miltä minusta tuntui kuullessani nuo sanat. Hevoshullu -lehti oli haaveitteni täyttymys tuossa kohtaa ja kun ymmärsin minulla olevan mahdollisuuksia tilata se, iloni oli sanoinkuvaamaton. Vatsassa kihelmöi.

Tuo hetki olikin minulle käänteentekevä ja oivalsin koko kuvion. Omalla työlläni voisin toteuttaa haaveeni. Mitä enemmän tekisin töitä, sitä enemmän minulla olisi mahdollisuuksia päästä elämässä eteenpäin ja toteuttaa unelmiani. Kaikki olisi minusta itsestäni kiinni. Olin tuolloin 10-vuotias.

Palkka, jota sain kotitöistä oli ensiaskel oman talouden suunnitteluun jo hyvin pienestä pitäen. Oivalsin jo tuolloin ettei raha kasva puissa.

Lisää julkaisuja

10.6.2021

HUS-valtuuston kokous ja puheeni 10.6.2021

HUSin valtuustossa jätettiin 11.3.2021 aloite palkka- ja henkilöstöpoliittisen ohjelman laatimisesta, jonka pohjalta olisi mahdollista tehdä esityksiä palkkausjärjestelmien kehittämiseksi sekä osaamisen,

20.5.2021

Ajatuksiani mielenterveystyön kehittämisestä

Mielenterveyden ongelmat ovat eri tasoisia.  Vakavia psyykkisiä sairauksia on aina ollut ja tulee olemaan. Tämän ajan haaste on jo pitkään

20.5.2021

Liikunnan iloa ei saa viedä lapsilta ja nuorilta

80-luvun lapset muistavat varmasti, miten liikuntaharrastusten vetäjienohjaukselliset menetelmät poikkesivat nykyajan käytännöistä. Oli ihaniaohjaajia, sitä en sano, mutta oli myös niitä