Yrittäjähenkinen jo pienestä pitäen

Julkaistu:

Olen aina ollut kova tekemään töitä ja pyrkimään elämässä eteenpäin. Lapsuuden perheelläni oli rahat tiukassa, ylimääräistä rahaa ei ollut. Pyysin välillä isältäni rahaa, mutta yleensä en saanut. Minulla oli paljon harrastuksia ja niihin liittyi hankintoja. Hevosharrastus, partio, 4H-kerho, käsityökerho, pesäpallo, lentopallo, kuorolaulu. Kaikkea mahdollista. Elävästi jäi mieleen kerta, kun pyysin rahaa, jotta voisin tilata itselleni Hevoshullu-lehden. Silloin isä otti minut viereensä ja havainnollisti mihin perheen rahat menevät. Äiti ei ollut töissä ja isäni toimi kunnan rakennusmestarina, joten tulimme toimeen hänen tuloillaan.

Isä kirjoitti paperille lukemia ja teki laskelmia.

Isä kirjoitti paperille lukemia ja teki laskelmia. ”Tämän verran ansaitsen, näin paljon menee juuri valmistuneen omakotitalon lainanlyhennyksiin, sähköön, ruokaan ja muihin pakollisiin menoihin”, hän sanoi. Viivan alle jäi lukema, jonka hän jakoi 30:llä, kuukauden päivien lukumäärällä. Tuo summa oli todella pieni. Isä sanoi, että hän antaisi kyllä minulle rahaa, jos sitä olisi. Ymmärsin asian olevan juuri niin.

Emme saaneet veljeni kanssa viikkorahaa. Monet ystäväni saivat ja ostelivat karkkia, uusia vaatteita ja mitä milloinkin. Paras ystäväni sai paljon rahaa kotoaan ja muistan kokeneeni eriarvoisuutta. Tunsin jopa olevani eri yhteiskuntaluokkaa, vaikka eihän asia niin ollut. Muistan elävästi erään tilanteen. Yhdessä ajoimme polkupyörillämme kotoani hänen luokseen. Minä liian pienellä, paksurenkaisella polkupyörälläni ystäväni vieressä, yrittäen pysyä vauhdissa mukana. Poljin pikku pyörääni vimmatusti. Ystävälläni oli uusi ja hieno punainen kiiltävä Nopsa. Hänen tarvitsi harvakseltaan polkea, pyörähän oli ikäisillemme sopivan kokoinen. Ajaessamme kiukuttelin ja puhisin, kun pyörästäni lähti välillä kettingitkin irti. Tätä ollaan naurettu rakkkaan ystäväni kanssa jälkeenpäin monet kerrat.

Niin, minä sain pientä taskurahaa sovitusti tekemistäni pienistä kotitöistä. Merkitsin tekemäni työt ruutuvihkoon, tuon ajan exel-taulukkoon.

Tuossa keskustelussamme isäni kanssa, hän sanoi; ”Maarit, sinähän teet niitä kotitöitä ja saat niistä palkkaa. Niillä rahoilla sinä voit tehdä mitä sinä ikinä haluat. Voit niillä tilata sen Hevoshullu -lehden itsellesi”. Muistan niin hyvin miltä minusta tuntui kuullessani nuo sanat. Hevoshullu -lehti oli haaveitteni täyttymys tuossa kohtaa ja kun ymmärsin minulla olevan mahdollisuuksia tilata se, iloni oli sanoinkuvaamaton. Vatsassa kihelmöi.

Tuo hetki olikin minulle käänteentekevä ja oivalsin koko kuvion. Omalla työlläni voisin toteuttaa haaveeni. Mitä enemmän tekisin töitä, sitä enemmän minulla olisi mahdollisuuksia päästä elämässä eteenpäin ja toteuttaa unelmiani. Kaikki olisi minusta itsestäni kiinni. Olin tuolloin 10-vuotias.

Palkka, jota sain kotitöistä oli ensiaskel oman talouden suunnitteluun jo hyvin pienestä pitäen. Oivalsin jo tuolloin ettei raha kasva puissa.

Lisää julkaisuja

10.10.2022

Juhlapuhe vanhustenviikon juhlassa Vantaalla 7.10.2022

Arvoisa juhlayleisö, ilo puhua teille täällä tänään. Ärade gäster, varmt välkomna Ikäihmisten asiat ovat olleet aina lähellä sydäntäni ja alun

3.10.2022

HUS-talousarvion leikkauslista jätettiin tänään uudelleen valmisteluun

HUS yhtymähallituksen ylimääräinen kokous oli tänään. Olen siellä puhe- ja läsnäolo-oikeutettuna (meille omistajakuntien hyvinvointialueiden aluehall puheenjohtajille myönnettiin tämä oikeus). Käsittelimme

25.4.2022

Kiitospuheeni 50-vuotispäiväni huomioimisesta kaupunginvaltuuston kokouksessa 25.4.22

Lämmin kiitos huomionosoituksesta ja kiitos hienosta puheesta. Tämä on ainutlaatuista, saada syntymäpäiväonnittelut valtuuston kokouksessa Olen helpottunut. Nimittäin kyllähän nämä pyöreitten