Yrittäjähenkinen jo pienestä pitäen

Julkaistu:

Olen aina ollut kova tekemään töitä ja pyrkimään elämässä eteenpäin. Lapsuuden perheelläni oli rahat tiukassa, ylimääräistä rahaa ei ollut. Pyysin välillä isältäni rahaa, mutta yleensä en saanut. Minulla oli paljon harrastuksia ja niihin liittyi hankintoja. Hevosharrastus, partio, 4H-kerho, käsityökerho, pesäpallo, lentopallo, kuorolaulu. Kaikkea mahdollista. Elävästi jäi mieleen kerta, kun pyysin rahaa, jotta voisin tilata itselleni Hevoshullu-lehden. Silloin isä otti minut viereensä ja havainnollisti mihin perheen rahat menevät. Äiti ei ollut töissä ja isäni toimi kunnan rakennusmestarina, joten tulimme toimeen hänen tuloillaan.

Isä kirjoitti paperille lukemia ja teki laskelmia.

Isä kirjoitti paperille lukemia ja teki laskelmia. ”Tämän verran ansaitsen, näin paljon menee juuri valmistuneen omakotitalon lainanlyhennyksiin, sähköön, ruokaan ja muihin pakollisiin menoihin”, hän sanoi. Viivan alle jäi lukema, jonka hän jakoi 30:llä, kuukauden päivien lukumäärällä. Tuo summa oli todella pieni. Isä sanoi, että hän antaisi kyllä minulle rahaa, jos sitä olisi. Ymmärsin asian olevan juuri niin.

Emme saaneet veljeni kanssa viikkorahaa. Monet ystäväni saivat ja ostelivat karkkia, uusia vaatteita ja mitä milloinkin. Paras ystäväni sai paljon rahaa kotoaan ja muistan kokeneeni eriarvoisuutta. Tunsin jopa olevani eri yhteiskuntaluokkaa, vaikka eihän asia niin ollut. Muistan elävästi erään tilanteen. Yhdessä ajoimme polkupyörillämme kotoani hänen luokseen. Minä liian pienellä, paksurenkaisella polkupyörälläni ystäväni vieressä, yrittäen pysyä vauhdissa mukana. Poljin pikku pyörääni vimmatusti. Ystävälläni oli uusi ja hieno punainen kiiltävä Nopsa. Hänen tarvitsi harvakseltaan polkea, pyörähän oli ikäisillemme sopivan kokoinen. Ajaessamme kiukuttelin ja puhisin, kun pyörästäni lähti välillä kettingitkin irti. Tätä ollaan naurettu rakkkaan ystäväni kanssa jälkeenpäin monet kerrat.

Niin, minä sain pientä taskurahaa sovitusti tekemistäni pienistä kotitöistä. Merkitsin tekemäni työt ruutuvihkoon, tuon ajan exel-taulukkoon.

Tuossa keskustelussamme isäni kanssa, hän sanoi; ”Maarit, sinähän teet niitä kotitöitä ja saat niistä palkkaa. Niillä rahoilla sinä voit tehdä mitä sinä ikinä haluat. Voit niillä tilata sen Hevoshullu -lehden itsellesi”. Muistan niin hyvin miltä minusta tuntui kuullessani nuo sanat. Hevoshullu -lehti oli haaveitteni täyttymys tuossa kohtaa ja kun ymmärsin minulla olevan mahdollisuuksia tilata se, iloni oli sanoinkuvaamaton. Vatsassa kihelmöi.

Tuo hetki olikin minulle käänteentekevä ja oivalsin koko kuvion. Omalla työlläni voisin toteuttaa haaveeni. Mitä enemmän tekisin töitä, sitä enemmän minulla olisi mahdollisuuksia päästä elämässä eteenpäin ja toteuttaa unelmiani. Kaikki olisi minusta itsestäni kiinni. Olin tuolloin 10-vuotias.

Palkka, jota sain kotitöistä oli ensiaskel oman talouden suunnitteluun jo hyvin pienestä pitäen. Oivalsin jo tuolloin ettei raha kasva puissa.

Lisää julkaisuja

19.1.2022

Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden hyvinvoinnista ja osaamisesta on pidettävä huolta

Sosiaali- ja terveysalaa kurittaa työntekijäpula. Merkit ovat olleet ilmassa jo kauan ja syitä siihen on monia. Työntekijöiden jaksamiseen ja työssä

1.1.2022

Alueuudistuksen monet kasvot

Alueuudistus vaikuttaa koko sosiaali- ja terveysalaan sekä pelastustoimeen, kun nämä toiminnot siirtyvät kaupungeilta Vantaa-Keravan hyvinvointialueelle. Vaaleilla valittavat luottamushenkilöt toimivat jatkossa

19.12.2021

Aika on katoavaista

Ihmisten pitäisi herätä aiemmin siihen että aika on katoavaista. Yhtäkkiä vuodet vierivät ja läheinen on hoivakodissa. Siinä vaiheessa jos iskee