Omaisten vastuu ikääntyneistä läheisistään

Julkaistu:

Minulle on aina ollut vieras ajatus, että joku muu olisi vastuussa elämästäni ja valinnoistani. Kukaan muu ei mielestäni voi myöskään määritellä mikä yksilölle on parasta, sen tietää jokainen itse. Vastuun ulkoistaminen esim. yhteiskunnan tehtäväksi ihmetyttää erityisesti. Tällaista ajattelua tulee vastaan liittyen esimerkiksi lasten kasvatukseen, opiskeluun ja työelämään.

Myös vanhustyössä olen törmännyt asenteeseen, että omaisten hoidon ajatellaan olevan pelkästään yhteiskunnan vastuulla. Kunnan velvollisuus on järjestää ikääntyneille asukkailleen tarvittavat palvelut, jotta he voivat elää turvallista ja hyvää elämää. Näitä ovat kotiin vietävät palvelut (kotihoito, ruokapalvelu, kuljetuspalvelut jne.) ja asumispalvelut. Palvelutarpeen arvioinnin kautta kartoitetaan ikääntyneen toimintakyky ja määritellään se, millaisia palveluja hän tarvitsee asuakseen joko kotona tai vaihtoehtoisesti hänelle osoitetaan esim. hoivakotipaikka.

Vantaalla tarvitaan joka vuosi 50-70 uutta asumispalvelupaikkaa vanhuksille, jotka eivät enää kotihoidonkaan turvin pärjää kotonaan. Tämä on paljon. Kunnat kamppailevat taloutensa kanssa ja korona toi oman lisänsä jo muutenkin haastavaan tilanteeseen. Hoitajapula on jo todellisuutta. Hoitajamitoituksen myötä Vantaa tarvitsee 600 uutta hoitajaa siirtymäkauden loppuun mennessä. Kuusisataa! Se on paljon.

Kaikilla meillä on omat kiireensä elämässämme, mutta voitaisiinko ajatella, että omaiset ottaisivat enemmän vastuuta omien ikääntyneiden läheisten huolehtimisesta?

Aikoinaan palvelutalon esimiehenä toimiessani tuli vastaan tilanne, joka jäi mieleen. Asukkaan omainen oli todella huolissaan tämän ikääntyneen läheisensä hoidosta. Omainen käytti paljon aikaa ja energiaa palautteen antoon omaisensa hoidosta. Ymmärsin hänen huolensa ja minä sekä hoitajat keskustelimme hänen kanssaan useaan kertaan, joka päivä. Asukas oli itse tyytyväinen hoitoon, hän ei sairastanut muistisairautta ja hän pystyi kertomaan omista toiveistaan meille. Hän toi usein esiin toiveen, että hänen omaisensa antaisi ennemmin hänelle aikaa, istuisi alas ja lukisi vaikka lehteä kanssaan. Sen sijaan, että päivittäin hän vietti lähes kaiken aikansa hoitajien kanssa keskustellessaan tuoden hyvin kriittistä näkökulmaa omaisensa hoitoon.

Joskus on niin, että omainen hoitaa omaa huonoa omaatuntoaan siitä, ettei aikoinaan ole antanut tarpeeksi aikaa läheiselleen. Aika kuluu nopeaan ja elämänvaiheet seuraavat toistaan vauhdilla. Saatetaan yllättäen havahtua siihen, että yhteistä aikaa onkin jälkellä vähän.

Me ihmiset reagoimme niin eri tavoin näihin elämäntilanteiden muutoksiin. Jotkut meistä antavat omaa aikaansa omaiselle ja jotkut lähtevät vaatimaan kuuta taivaalta, hoitaakseen omaa huonoa omaatuntoaan. Hoitajien ammattitaitoa on tunnistaa nämä tilanteet ja olla tukena. Vanhustyössä tunnetaankin ilmiö, jossa omainen tarvitsee enemmän huomiota ja tukea kuin itse asukas.

Palaute on aina tärkeää ja laatua pitää valvoa sekä ottaa jokainen omaisen huoli vastaan täysin sydämin. Tämä on päivänselvää ja omaisen kohtaamisen taitoihin perehdytäänkin jo hoitajaopintojen aikana.

Toivoisin, että omaiset alkaisivat ottamaan enemmän vastuuta ikääntyneistä läheisistään. Nyt on heidän vuoronsa saada huomiota ja hoivaa.

Omaisten pitäisi ottaa enemmän vastuuta omista ikääntyneistä läheisistään.

Lisää julkaisuja

10.6.2021

HUS-valtuuston kokous ja puheeni 10.6.2021

HUSin valtuustossa jätettiin 11.3.2021 aloite palkka- ja henkilöstöpoliittisen ohjelman laatimisesta, jonka pohjalta olisi mahdollista tehdä esityksiä palkkausjärjestelmien kehittämiseksi sekä osaamisen,

20.5.2021

Ajatuksiani mielenterveystyön kehittämisestä

Mielenterveyden ongelmat ovat eri tasoisia.  Vakavia psyykkisiä sairauksia on aina ollut ja tulee olemaan. Tämän ajan haaste on jo pitkään

20.5.2021

Liikunnan iloa ei saa viedä lapsilta ja nuorilta

80-luvun lapset muistavat varmasti, miten liikuntaharrastusten vetäjienohjaukselliset menetelmät poikkesivat nykyajan käytännöistä. Oli ihaniaohjaajia, sitä en sano, mutta oli myös niitä